Loppu hyvin, kaikki hyvin

Herkkulupaus on pitänyt, ainakin melko hyvin. Blogiin kirjoittaminen on, hmmm, jäänyt kyllä totaalisesti muun puuhan jalkoihin. Olen innostunut kovasti ompelusta ja kaikenlaisesta siihen liittyvästä oheishömpötyksestä, joten vapaat hetket tulee melko pitkälti käytettyä ompelukoneen ääressä, kankaita leikellen, kangasnettikaupoissa haaveillen tai ompelublogeja lueskellen. No okei, voin tunnustaa. Enimmäkseen siis tuota jälkimmäistä. Liityin jo ennen joulua muutamaan ompeluaiheiseen fb-ryhmään ja voin vain sanoa, että on erittäin koukuttavaa hommaa. Aika kuluu rattoisasti muiden kättentöitä ihaillessa ja omaa ideamyllyä pyörittäessä. No okei, tunnustan uppoutuneeni viime päivinä myös joululahjaksi saamieni kirjojen pariin. Onkin ollut oikein piristävää tuo lukeminen, en muista milloin olisin viimeksi selaillut jotain muuta kuin Aku Ankkaa tai jotain aikakausilehteä. Minä, entinen lukutoukka. 

Mutta sitten blogista. Bloggausintoa on syönyt yllä mainittujen lisäksi se, etten ole pystynyt muuttamaan blogin ulkoasua aikoihin, se kaipaisi yhtenäistämistä, muutenkin tämä luukki on alkanut jo kovasti kyllästyttää. Olen myös tosi tyytymätön blogin ylipitkään ja vaikeaan nimeen. Totesin, että vähiten säätöä tarvitsee tehdä, kun vain laitan uuden blogin pystyyn. 

Joten juttuja jatkossa osoitteessa: http://pottablog.blogspot.fi/ (kunhan saan vain jotain siellä puolella julkaistua :) ) 

Tämä kiittää ja kumartaa :)

Lupaukset on tehty...

... hmmm... en halua kirjoittaa rikottaviksi mutta joustoa täytyy olla :)

Nyt kun blogihiljaisuus on taas murrettu, on hyvä kirjoittaa oikein olan takaa. 

Eli julkaistaanpas nyt tämäkin juttu tänään. Tein muutaman uuden vuoden lupauksen ja vedin siinä samalla miehenkin mukaan toiseen.

• Kirjoita useammin blogiin.

• Hmmm... tämä nyt ei ole ihan vielä ainakaan toteutunut. Täytyy skarpata :)  Tämä ei ollut siis vielä se kohta, jossa mieskin joutui mukaan. Tosin ukkokulta voisit joskus vaikka kommentoida tänne blogiin jotain, kun tiedän kuitenkin, että käyt täällä lukemassa mun höpinöitä. Eipähän olisi sellainen olo, että aivan itsekseni höpisen. Jos tänne on joku muukin ukkokullan lisäksi eksynyt, ilahtuisin älyttömästi kommentistasi :)

• Karkki- ja herkkulakko ja laihdutus

• Tämä on kyllä varmasti se uuden vuoden lupausten klassikko. Lakko on ehkä hieman liian vahva sana. Ollaan kyllä miehen kanssa muutamaan otteeseen tätä jo joustettu (pitsat ja hampparit ruoaksi), mutta kun aikaisemmin karkkia ja limua syötiin ja juotiin lähes joka päivä (sillon ku toinen ei halunnu karkkia, niin toinen sitten kantoi sitä kotiin) niin nyt herkuttelut on ollu aikalailla nollissa tässä taloudessa. Sovittiin että kerta kuussa saadaan herkutella. Ja se on toiminut nyt tämän ekan kuun aikana tosi hyvin.
• Onnistuin toissa kesänä keventämään itseäni 10 kilolla ja tulinkin sitten heti raskaaksi, joten keventäminen jäi hetkeksi unholaan. Onneksi raskaus ei tuonut jo pudotettuja kiloja takaisin, vaan pääsin nopeasti synnytyksen jälkeen lähtöpainoon takaisin. Nyt kun olen imettänyt, en ole viitsinyt aktiivisesti laihduttaa ja muutuin taas melkoiseksi sohvaperunaksi ja karkinmussuttajaksi. On niin ihanaa hautautua sohvan uumeniin, kun saa Tytsyn päikkäreille tai yöunille. Onneksi imetys on pitänyt huolta siitä, että kiloja ei ole tullut. Tytsy alkaa lähestyä vuoden ikää ja imetyksen olen ajatellut sitten lopetella hiljaksiin, joten on aika tarttua taas härkää sarvista. Siksi aloitellaan ensin herkkujen vähentämisellä ja sokeri- ja suolariippuvuuden katkaisemisella. Pikkuhiljaa lisäillään liikuntaa. Kunhan tämä imettäminen loppuu, olen tuuminut vetäiseväni sellaisen pussikeittokuurin, josko se saisi aikaiseksi sysäyksen parempaa päin. Mutta katsellaan nyt.

Ainiin ja jos joku siellä ihmettelee miten tätä tekstiä taas syntyy näin kamalaa vauhtia, niin johtuu siitä, että olen kotona itsekseni. Tytsy on nukkunut jo puoli kasista lähtien (tosin olen käynyt laittamassa tuttia suuhun jo neljä kertaa, taitaa tuo liikkuminen tulla jo uniinkin ja aiheuttaa hieman levottomuutta). Ukkokulta on äijäreissussa koko viikonlopun.

Mutta nyt petiin, huomenna on päivä uus! Hyvvää Yötä!

Ainiin ja tätä blogin ulkoasuakin yritin muokata hieman uuteen uskoon, mutta mun tekemät muutokset ei suostu tallentumaan. Argh ja Ugh!

Meinasi ihan unohtua...

Meillä ryömitään! 

Vihdoin ja viimein. Pikkuhiljaa hyvä tulee. Vielä ei olla taitettu mitään huimia matkoja, mutta jo se, että Tytsy pääsee halutessaan hieman eteenpäin nenän edessä möllöttävän lelun luokse, on aivan mahtavaa. Tämä kyseinen taito opittiin siis tänään. Hieman ennakoivaa nytkymistä on ollut havaittavissa viimeisen viikon aikana ja tänään se sitten tapahtui. Toivotaan, että taito tästä kehittyy ja päästään siitä, että äidin täytyy olla koko ajan nostamassa leluja kourien ulottuville. Jes! Eihän tätä olla odotettukaan kuin viimeiset pari, kolme kuukautta.

Joulu ja Uusvuos hyvin hyvin myöhästyneessä paketissa

Kukapa sitä enää jaksaa vouhottaa joulusta ja uudesta vuodesta. No minä! Onhan niistä jo vierähtänyt useampi viikko (lue kuukausi), mutta pitäähän sitä Tytsyn ekasta joulusta jotain kirjoittaa muistiin.

Joulu ja uusvuos vietettiin siis mummuloissa. Lauantai-aamuna 21.12 pakattiin auto jälleen kerran täpötäyteen ja hurautettiin maalle. Kummasti tuo meidän menopeli vetää tavaraa, nimittäin aika toivottomalle hetkittäin tilanne kyllä näytti. Hieman innostuttiin (miehen mielestä minä innostuin) lahjojen kanssa, joten saatiin kuskailla niitä ensin mummulaan ja sitten taas joulun jälkeen takaisin kotiin. Jouluaattoa vietettiin pitkälti minun vanhempien luona. Syötiin aamupuurot, herkuteltiin jouluruoalla ja höpöteltiin. Tytsy ei pelännyt yhtään joulupukiksi pukeutunutta pappaa, vaan istui reippaasti pukin sylissä ja ihmetteli pitkää, valkoista partaa. Jouluaattoillaksi mentiin miehen porukoiden luokse. Ja tietty syötiin uusi satsi jouluruokaa ja pukkikin oli muutaman tunnin aikana kerännyt muutaman ekstrakilon :)

Ja ne lahjat! Niitä tuli paljon! En jaksa enää kuvata niitä tätä postausta varten, koska ne on tässä kuukauden aikana levitetty ympäri kämppää. Eli sanallisesti selitettynä: Tytsy sai lahjaksi Brion kärryn, toisen kävelytukilelun, keinuhevosen, pehmoleluja, äänileluja, palikoita, legoja, kirjoja, vaatteita, nuken ja vaikka mitä.

Omista paketeista löytyi mm. puhelimeen cameragrip, hiustenkuivaaja, palapeli, FiftyShades-trilogia ja karkkia. Jotain saattoi unohtuakin :) Lahjojen määrästä päätellen olin ollut kiltti tyttö.

Mä rakastan joulua! Miks siihen pitää olla vielä niin pitkä aika...

Uutta vuotta vietettiin miehen porukoiden luona, koska edellisenä vuonna oltiin mun vanhempien luona. Mulle ei tule uusi vuosi jos ei ammuta raketteja, joten kuuden aikaan mentiin sitten pihalle paukettelemaan. Yleensä me ammutaan raketit myöhemmin, mutta nyt haluttiin miehen kanssa, että myös Tytsy näkee raketit. Ja selvästi tyttö kyllä ihmetteli pauketta ja räiskettä. Poltettiin myös tähtisadetikkuja. Ja huudettiin naapureille hyvä uutta vuotta kahdentoista aikaan (näin on ollut mun perheessä tapana tehdä ja halusin tätä perinnettä jatkaa). Katseltiin leffaa ja dippailtiin. Siinähän se ilta vierähti mukavasti. 

Mitä Tytsy osaa?

Hupsista.. onpas ollut pitkä tauko bloggaamisessa. Jotenkin joulun jälkeen into kirjoittamiseen on ollut hukassa ja Tytsyn nukkuessa on tullut enemmän vaan lorvittua tv:n edessä tai ommeltua yläkerrassa kauhealla vauhdilla. Monta tekstiä olen kyllä jo luonnoksiin naputellut, mutta kuvien puuttuessa ne on jäänyt julkaisematta ja vanhentuneet. Mm meidän joulujutut on edelleen kertomatta. Saatanpa vielä nekin julkaista, ilman kuvia tosin :) Saanpahan muistiin jutut. Tytsyn vauvakirjaakin pitäisi täytellä, vielä kun muistaa jutut. 

Noh mutta pieni kertaus meidän Tytsyn arkeen ja juttuihin kuitenkin nyt luvassa:

Tytsy täytti pari viikkoa sitten 10 kk ja mitäs se meidän muksu nyt sitten osaa/touhuaa?

• Taputtaminen on ollut hallinnassa jo useamman kuukauden ja on kyllä ihan suosikkihommaa
• Vieläkään meillä ei osata ryömiä muuta kuin taaksepäin, mutta peppu nousee jo kovasti ylöspäin ja hytkyttelee konttausasennossa
• Harjoittelee kävelemistä Brion kärryn kanssa (toki jonkun täytyy olla takana tukemassa menoa)
• Istuu tukevasti lattialla ilman tukea, saattaa tosin tehdä yllätysliikkeen ja heilauttaa itsensä taaksepäin, joten tarkkana täytyy välillä olla
• Jos on lattialla mahallaan kun musiikkia alkaa kuulua, alkaa heiluttaa itseään puolelta toiselle ( = bailaa)
• Nauraa (joskus tekonaurua), jos muut nauravat ja varmistaa tällä, että saa kaikkien huomion itselleen :)
• Leikkii leluilla enemmän kuin syö niitä
• Suosii selvästi joitakin leluja toisia enemmän ja osoittaa selvästi, jos haluaa tietyn lelun lattialta
• Pitää valokuvista ja hihkuu niille aina innoissaan
• Osaa pitää itse nokkamukia, useammin tosin vain heiluttelee mukia ja tiputtelee lattialle, mukin kallistaminen ja juominen on vielä hieman hakusessa
• Napsii kätevästi pinsettiotteella jäisiä mustikoita suuhunsa
• Rakastaa edelleenkin banaania, tykkää myös rusinoista ja viinirypäleistä. Eilen maistoi ensimmäistä kertaa mansikoita, mmmm...
• Ei ole näillä näkymin allerginen maidolle, vehnälle tai kananmunalle (näitä jostain syystä hieman pelkäsin, ehkä sen takia että ovat yleisiä allergeeneja), kala on vielä testaamatta.
• Maitotuotteita ollaan tosiaan testailtu pikkuhiljaa, nyt on maistettu piimää (aiheuttaa edelleen kovasti ihmetystä, mutta maistuu ja pyytää lisää), raejuustoa ja maustamatonta jogurttia
• Höpinöitä: 
• lamppu = pu
• auto ja lentokone = brun brun
• äiti = äätää
• kissa = mau
• Ei suostu olemaan vaipanvaihdossa lainkaan selällään, mikä tekee vaipanvaihdosta erittäin haasteellista

Ja varmasti monta muuta juttua, joita en nyt tässä muista :)

Paluu arkeen

Tänään koitti sitten paluu tavalliseen päiväjärjestykseen, kun mies aamulla kömpi sängystä ja lompsi töihin. Kylläpäs olikin ihana joulunaika, saatiin olla niin paljon perheen kanssa yhdessä. Siitä syystä täällä bloginkin puolella on ollut hiljaisempaa, kun en ole viitsinyt "tuhlata" yhteistä aikaa kirjoittamiseen.

Hieman väsyneellä fiiliksellä on tämä aamu lähtenyt käyntiin. Tytsyllä on aivan kamala yskä ja se sitten valvotti koko perhettä viime yönä. Mietin jo josko soittelisin neuvolasta neuvoja, mutta katotaan vielä ensi yö ja kokeillaan höyryhoitoja. Sain tytön nukkumaan tunti sitten, mutta koko ajan kuuluu rykiminen ja pelkäänpä, että kohta meillä herätään. Yhden kerran jouduin jo käydä vaunuja uudestaan lykkimässä. Olis tietty fiksua ottaa pienet torkut itsekin tässä samalla, mutta oon tosi huono päikkärinukkuja ja oon ihan varma, että Tytsy heräis just ku saisin unen päästä kiinni ja sittenkös se vasta päähän ottaisi. Joten olen siis näillä näkymin melko naatti kun mies tulee töistä kotiin.

Joulusta piti käydä kirjoittamassa jo kauan sitten, samaten uudesta vuodesta, mutta en saanut aikaiseksi. Taidanpa ympätä molemmat samaan lyhyeen bloggaukseen, kaikki kun ovat varmasti jo korviaan täynnä kyseisiä aiheita. Mitä sitä joulusta enää vaahtoamaan, kun nyt odotellaan jo kesää :) Tein muuten muutaman uudenvuodenlupauksenkin, mutta niistä sitten seuraavalla kerralla.